Ammatillisen koulutuksen järjestelmä ja kehitys
Posted by sofiero07 on 26.10.2007
Koulutusjärjestelmä kuvastaa ja toteuttaa aikakauden koulutuspolitiikkaa. Koulutuspolitiikka taas sisältää ne toimenpiteet ja pyrkimykset joilla julkinen valta ja yhteiskunnan eri toimijat vaikuttavat koulutuksen kehittymiseen. Laukian esityksessä seurataan suomalaisen koulujärjestelmän kehitystä yli 150 vuoden ajalta (pääpiirteittäin) .
1800-luvun puolessa välissä perustettiin kouluja, joissa käsityö- ja tehdasammateissa olleet nuoret saivat opetusta mm. lukemisessa ja laskemisessa. Näitä kutsuttiin käsityöläiskouluiksi. 1920-luvun alussa muuttuivat käsityöläiskoulut ammattikouluksi ja samalla säädettiin myös oppivelvollisuuslaki. Tässä vaiheessa ammattikoulujen merkitys ammatillisen peruskoulutuksen antajana kasvoi. Koulutuksen tarkoitus oli antaa tietopuolista ja käytännöllistä ammattiopetusta.
Sotien jälkeen ammatillisen koulutuksen tarve lisääntyi ja suunnitelmien tavoitteena oli yhtenäiskoulu sekä ammatillinen oppivelvollisuus (ammatillinen osaaminen osaksi kansalaisen sivistystä). Tämä toteutettiin velvoittamalla kuntia perustamaan ammattioppilaitoksia. Ammatillinen koulutus oli tullut murrosvaiheeseen. Eräs merkittävä tekijä ammatillisen koulutuksen kehityksessä oli tulo valtioavun piiriin vuonna 1958. Tämä mahdollisti monen ammatillisen oppilaitoksen perustamisen. Luotiin vaihtoehtoinen polku lukio-/yliopisto-opiskelulle.
1960-luvulla tulivat suuret ikäluokat ammattikouluikään ja koulutuspolitiikasta oli tullut osa yhteiskuntapolitiikkaa. Myös hallinnollisella puolella tapahtui muutoksia ammattikasvatushallituksen saadessa alaisuuteensa ammatillisen koulutuksen.
Keskiasteen koulu-uudistuksen tarkoituksena oli koko ikäluokan koulutus sekä mahdollistaa jatko-opintomahdollisuutta ammatillista väylää pitkin. Seuraava iso muutos oli peruskoulu-uudistus, jolla yhdistettiin kansa-, kansalais- ja keskikoulu. Keskiasteen uudistus toteutui vuonna 1987, jolloin säädettiin laki ammatillisista oppilaitoksista. Tällöin oli mahdollista opiskella ammatillista väylää pitkin jatko-opintoihin. Myös kaksoistutkinnon suorittaminen tuli mahdolliseksi.
Koko koulutusjärjestelmä oli siirtynyt järjestelmäkeskeisyydestä tuloskeskeisyyteen. Ammatillisen koulutuksen suunnitteluun tuli mukaan mm. ennakointi, tarve, arviointi sekä tuloksellisuus. Kehittynyt yhteiskunta työelämän vaatimuksineen asettivat ammatillisen koulutuksen uuteen valoon. Ammattikorkeakoulujen perustaminen 1990-luvun lopulla vastasivat ammatillisen laadun parantamiseen ja työelämän muutoksiin.
Entä tulevaisuudessa? Tänä päivänä keskustellaan vilkkaasti korkeakoulutuksen duaalijärjestelmästä, joissa korkeakoulututkinnon suorittaminen olisi mahdollista sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Tällä tavoin ammatillisen koulutuksen jatko-opintomahdollisuus saavuttaisi päämääränsä.
October 27th, 2007 at 22:31
Viime toukokuussa opiskelut aloittaessanne osallistuitte Jari Laukian luentoon tästä aiheesta. Palautuiko mieleen nyt kirjalliseen alustukseen tutustuessa? Minulle siinä esityksessä antoivat miettimisen aihetta esim. ammattikoulujen perustamiseen liittyvät perustelut sieltä 1900-luvun alusta. Muistatko, miten ammattikoulujen tarvetta perusteltiin? Ja mitä yhteyttä noilla perusteluilla oli nykypäivän puheisiin?
November 1st, 2007 at 16:30
Tulevaisuutta kirjoittaessasi kerrot korkeakoulutuksen duaalijärjestelmästä. Onko ammatillisen koulutuksen järjestelmässä näkyvissä muita muutoksia? Miltä ammatillisen koulutuksen tulevaisuus näyttää?
November 5th, 2007 at 11:30
Käsitykseni mukaan ammattikoulut perustettiin kouluttaakseen työvoimaa ja näin ollen kehittämään työelämää. Lisäksi ammatillisella koulutuksella on myös kasvatuksellinen tehtävä. Perustamalla ammattikouluja varmistuttiin siitä, että kaikilla oli yhtenäiset kouluttautumismahdollisuudet.
Duaalijärjestelmällä mahdollistetaan yksilöllinen eteneminen ammatillisella saralla. Eli opiskelet ammattia heti peruskoulun jälkeen korkeakoulutasolle saakka. En usko, että koko ammatillisen koulutuksen järjestelmää muutetaan lähiaikoina, mutta tutkintojen perusteita tulisi muuttaa enemmän työelämälähtöisiksi. Tutkintojen uudistamistyö onkin jo monella alalla aloitettu.
November 23rd, 2007 at 22:30
Ainakin tilastojen valossa ammattikorkeakoulut ovat ottaneet paikkansa. Niissä opiskelee jo yhtä paljon opiskelijoita kuin yliopistoissa. Mikä sitten tuleekaan olemaan korkeakoulujärjestelmän tuleva uudistus, tuleeko niihin vielä korkeampien tutkintojen suorittamismahdollisuus? Tullaanko yliopistoja yhdistämään, vai peräti ammattikorkeakouluja tai yliopistoja yhdistämään? Ainakin pääkaupunkiseudulle on tulossa valtavan suuri ammattikorkeakoulu. Takaavatko suuremmat yksiköt parempaa oppimista, sitähän ei voi vielä tietää. Pienetkin yksiköt voivat olla hyviä ja tehokkaita.
Toisen asteen ammattillisissa oppilaitoksissa soisin duaalitutkintojen lisääntyminen, peruskoulusta tulleille nuorille ei olisi pahitteeksi opiskella enemmän yleissivistäviä aineita. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan yhä enemmän sosiaalisia taitoja, tiedonhankintataitoja ja ennen kaikkea olennaisen löytämistä tiedon tulvasta. Yleissivistävillä aineilla on tärkeä tehtävä näiden taitojen opiskelussa.
November 24th, 2007 at 12:30
Nelson,
ammattikorkeakouluissahan on jo muutaman vuoden ollut mahdollisuus (ensin kokeiluna) suorittaa jatkotutkintoja. On sisänsä mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan pätevyysvaatimukset tästä syystä kehittyvät. Esimerkiksi ammattikorkeassa sososionomin tutkinnon ja sen päälle ylemmän amk-tutkinnon suorittanut ei edelleenkään ole kelpoinen sosiaalityöntekijän virkaan, jonka muodollinen pätevyysvaatimus nykyisin on ylempi korkeakoulututkinto (silti viroissa on vielä joukoittain sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat selviytyneet työstään vanhalla opistotutkinnolla!). Oma kerettiläinen ajatukseni on, että välillä haiskahtaa koulutusinflaatiolta.
“Toisen asteen ammattillisissa oppilaitoksissa soisin duaalitutkintojen lisääntyminen”
Tuolla tarkoittanet kaksoistutkintojen (ammattitutkinto + yo-tutkinto) lisääntymistä. Duaali taas viittaa järjestelmään, jossa on kaksi erillistä linjaa esim. yleissivistävä toinen aste versus ammatillinen toinen aste ja (tiede)korkeakoulu versus ammarrikorkeakoulu.
Minulla ei olisi periaatteessa mitään sitä vastaan, että ammatillisen linjan valinneella olisi mahdollisus panostaa enemmän yleissivistäviin aineisiin. Periaattessahan näin on jo perustutkinnon valinnaisuuden kautta mahdollisuus tehdä (vapaastivalittavat + muut valinnaiset, yht. 20 ov). Käytäntö vain on usein toinen. Hyvin monessa tuntemassani oppilaitoksessa valtaosa valinnaisuudesta “valitaan oppilaan puolesta”.
Kokemukseni varsinaisista kaksoistutkinnoista ovat kuitenkin huonot. Usein yleissivistävien aineiden opiskelu on rakenteellisesti sijoitettu huonosti. Samaan aikaan voi olla päällekkäin ammattiaineiden opintoja, joista silloin jää jälkeen. Kokemukseni ovat vain parista eri toteutuksesta (eri oppilaitokset). Kummassakin toteutuksessa oli tavoitteena saada ammattitutkinto kasaan kolmessa vuodessa ja kirjoittaa yo-kirjoitukset seuraavana syksynä. Molemmissa kävi niin, että opiskeluaika venyi neljään vuoteen. (voi olla, että oppilaitosten käytännöt kaksoistutkintoon johtavien opintojen järjestelyissä ovat sittemmin parantuneet. Alkuvaiheessa tuntui usein siltä, että yleissivistävät oli jotenkin väkisin ympätty ammattiopintojen kylkeen ja käytännössä järkevän opinto-ohjelman luominen oli valtavan vaikeaa.)
Siksi suosittelinkin omille pojilleni, että valitsevat “tavallisen” ammattikoulun ja keskittyvät kolme vuotta täysillä ammatin oppimiseen. Sitten opiskelevat esim. iltalukiossa vuoden äidinkieltä, englantia ja matematiikkaa ja kirjoittavat yo-kirjoitukset ammatillisen tutkinnon perusteella, käymättä kaikkia lukion pakollisia kursseja, kuten kaksoistutkinnossa tehdään (tai oikeastaan kolmoistutkinnossa: amis, lukio, yo). Tai sitten jättävät valkolakin väliin ja jatkavat työkokemusta hankittuaan ammattikorkeakoulussa.
Minusta yksi suomalaisen koulujärjestelmän upeta piirteitä on just se, ettei ammattillinen koulutus muodosta umpiperää jatko-opintojen suhteen, kuten monissa muissa Euroopan maissa.
November 24th, 2007 at 19:30
Irmeli, tunnet varmaan koulutusjärjestelmämme paljon laajemmin kuin meikäläinen, siksi en siitä käy väittelemään kanssasi. Mutta minusta kaksoistutkinto (sitä tarkoitin) on hyvä vaihtoehto pelkän ammattitutkinnon sijaan. Käytännön organisointi sitten on luultavasti se, joka tökkii, jaksojen sijoittelussa? Siksi varmaan helpompi olisikin toteuttaa tutkinto yhdessä fyysisessä laitoksessa kuin käsittääkseni nykyisin juostaan oppilaitoksesta toiseen. Olenko väärässä? Kannatan kaksoistutkintoa juuri niiden yleissivistävien aineiden takia, joiden hallinta jää mielestäni pelkän peruskoulun pohjalta melkoisen vähäiseksi. Ainakin olen huomaavinani sitä oppilaitani tarkkaillessa.
November 25th, 2007 at 15:30
Nelson,
en minä tuota edellistä kommenttiani minää koulutusjärjestelmän tuntijana kirjoittanut, vaan ihan tavallisena, tätinä, kummina, äitinä…
Näitä lähipiirin nuoria katselleena + koulujen kaksoistutkintototeutuksiin tutustuneena, koen toistaiseksi, että kaksoistutkinto on liian vaativa monelle niistä oppilaista, jotka sen valitsevat. Kun yritetään tavoitella kolmessa – neljässä vuodessa aikuislukion pakolliset kurssit + ammattikoulun kurssit + yo-tutkinto, niin pakosta siinä joku juttu kärsii. Itse ajatusta vastaan minulla ei ole mitään. Päin vastoin, olen jopa jossain määrin parjatun ruotsalaissysteemin kannattaja. Siis sen, jossa ei ole duaalijärjestelmää, vaan kaikki käyvät gymnasie skolan, toiset ammatillisesti painottuneen, toiset teoreettisemmin painottuneen, ja kaikista tulee ylioppilaita.
(Yksi minun perusteistani on varsin vähän pedagoginen. Minusta olisi hienoa, että koko ikäluokka jakaisi ne aikuistumisriitit, joita lukio nykyisin hallitsee yksin, eli vanhojen päivät, penkkarit ja juhlalliset valmistujaiset.)
November 25th, 2007 at 23:30
Jalmari Kekkonen (1916): Erityisen lajin ammattiopetuksessa muodostivat maamme ammattikoulut, jotka täyttivät sitä väliaikaa, mikä nuoren henkilön kehityksessä oli kansakoulun ja ammattioppiin pääsemisen alimman 15 ikävuoden välillä. Nuoria valmennettiin ammattioppiin työpajoissa ja heille annettiin yleissivistävää opetusta varhaisissa ammattikouluissa. Kasvatuksellisen otteen tarkoitus lienee ollut estää syrjäytymistä. Osa tavoitteista oli samansuuntaisia kuin nyt jo yli 90 vuotta sitten.
Ammattikoulutukselle asetetaan uusia tavoitteita työelämän suunnalta. Yhteiskunnan ja työolojen voimakas kehittyminen edellyttävät muutoksia myös ammatilliseen koulutukseen. Henkilöt joutuvat työuransa aikana yhä useammin vaihtamaan ammattia ja kouluttautumaan osittain tai kokonaan uudelleen. Työelämään tulevien ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa omat kysymyksensä, kun koulutuksen resursseja joudutaan pienentämään ja uudelleen suuntaamaan.
Ruotsissa toteutettu yhden katon alla tapahtuva koulutus voisi meilläkin merkitä voimien yhdistämistä ja pitkään jatkuneen koulutuksellisen kaksijakoisuuden yhdistymistä. Parhaimmillaan voimien yhdistäminen vähentäisi myös samoista resursseista kamppailemista jatko-opintovaiheessa.
November 28th, 2007 at 23:30
Totta, julkisuudessa on paljon puhuttu mallista jossa alempi korkeakoulututkinto mahdollistaisi pääsyn jatkamaan ylempään korkeakoulututkintoon opiskelua myös jos alempi kk-tutkinto on suoritettu amk:issa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen ajatus, sillä yliopistoissa opetus on teoreettisempaa ja nähdäkseni jonkin asteiset siltaopinnot olisivat ainakin tarpeen amkista yliopistoon. Tämä on välttämätöntä mm. metodologian painotuksen vuoksi – amkissa ei metodeita opeteta läheskään samassa laajuudessa kuin yliopistossa.
Toinen kielenkiintoinen pointti on, yhdistyvätkö yliopistot ja amkit? Tästähän esim. keskustanuoret puhuivat viimeksi tällä viikolla. Ja olen antanut kertoa korviini huhuja asiasta jopa poliittisesti vaikutusvaltaisilta tahoilta… saas nähdä…
December 6th, 2007 at 16:31
Suomen opetusjärjestelmään ollaan tekemässä monia muutoksia, mutta kaikista löytyy yhteinen sävel. Jotta tutkintoja voitaisiin tuottaa enemmän, rimaa lasketaan joka suunnalta. Opiskelijoiden hajanainen tausta saattaa johtaa opettamiseen suurimman yhteisen tekijän avulla.
Ammatillisten ja akateemisten tutkintojen rinnastaminen “tasapuolisuuden” nimessä on minusta kaikkea muuta kuin tasapuolista. Vaikka pitää välttää jakamasta ihmisiä keinotekoisesti sosiaaliluokkiin koulutuksen perusteella, eivät asiat muutu toisiksi nimiä vaihtamalla. Kärjistäen voisi sanoa, että kirjanpitäjä ja putkimies voivat olla mestareita alallaan, mutta tuskin kumpikaan on kovin hyvä toistensa töissä.